Yksi filosofian vanhimmista kiistoista koskee universaalin ja partikulaarin suhdetta. Universaali on yleiskäsite, esimerkiksi ”hirviö” tai ”vihreä”, joka yhdistää ja tuo erilaiset saman piiriin. Se pätee kaikkiin alaisiinsa. Partikulaari on universaalin eräänlainen vastakohta, jokin yksittäinen olio (Hulk, ruohonkorsi takapihallani). Universaalien tarkoitus on yhdistää partikulaareja (”vihreä” yhdistää ruohonkorren ja aitan seinän, nämä ovat partikulaareja, joista universaali vihreys predikoidaan). Universaali on toistettavaa ja samaksi tekevää. Partikulaari taas on yksi, jota ei voi koskaan kopioida täydellisesti. Universaali on abstrakti, partikulaari on (tavallisesti) konkreettinen ja sijaitsee ajassa ja paikassa.
Kiista koskee sitä, millä tavalla universaalit ja partikulaarit ovat olemassa ja kumpi on ensisijainen. Ehkä yleiskäsitteet ovat todellisempia ja partikulaarit ovat ”vain” niiden korkeammasta sfääristä valuvia ilmentymiä (platonismi). Ehkä partikulaarit ovat todellisempia ja universaalit ovat ”vain” partikulaareja yhdistelemällä luotuja nimiä ja abstraktioita (empirismi).
Jotkut ajattelijat ovat laajentaneet alkeisoppikirjoista tuttua ongelmaa kolmannella käsitteellä. Duns Scotus loi haecceitaksen eli ”tämyyden” käsitteen. Jos universaali on yleinen ja partikulaari on erityinen, niin haecceitas on jonkin asian ainutlaatuinen tämyys: tämä tuulenvire Helsingin Torkkelinmäellä perjantaina 25.8 kello neljä aamuyöllä. Universaali – partikulaari – tämyys: laskeutuminen yleisestä ja abstraktista kohti tilannesidonnaista ainutlaatuisuutta.
Félix Guattari toi kiistaan neljännen käsitteen: transversaalisuus. Guattari tarkoitti käsitteellä käytäntöä, jolla suljetut logiikat tai alueet avataan toisiinsa. Transversaali liikkuu erilaisten alueiden ja kenttien läpi. La Borden klinikalla potilaat tekivät ruokaa ja hoitivat kasvimaata yhdessä lääkäreiden kanssa; potilaista tuli henkilökuntaa ja lääkäreitä, lääkärit lähentyivät potilaita. Seattlen mielenosoituksissa vuonna 1999 erilaiset ryhmät liittoutuivat erilaisine toimintatapoineen ilman yhtä suurta päämäärää tai julkilausumaa. Molemmat ovat esimerkkejä transversaaleista käytännöistä.
Transversaalin käsite voidaan hahmotella myös teknisemmin. Geometriassa transversaali on viiva, joka leikkaa ainakin kaksi muuta viivaa eri kohdissa:
Matematiikassa transversaalisuus liittyy yleisesti eri tilojen leikkaamisen:
Transversaali yhdistää erilaisia mutta ei ylikoodaa eikä hallitse niitä. Transversaali on jokin, joka leikkaa heterogeenisten alueiden lävitse ja kytkee ne yhteen alistamatta niitä yhdelle tai yleiselle. Universaali puhuu kaikkien suulla, partikulaari rajoittuu tiettyyn ja tämyys rajoittuu tiettyyn tietyssä ympäristössä tietyllä hetkellä. Transversaali voi yhdistää partikulaareja ja tämyyksiä ilman, että täytyy kohota universaalin korkeuksiin.
Voidaan hahmotella transversaalin grillimalli. Transversaali on varras tai piikki, jolla lävistetään erilaiset ruoka-aineet. Piikki yhdistää soijamakkarapalan jumboherkkusieneen ja herkkusienen halloumiin. Piikki ei kuitenkaan totalisoi vartaan paloja: herkkkusienen alapuoli saattaa kärventyä samalla kun sienen yläpää kaipaisi lisää tulta ja vieressä makkara tirisee mehukkaana… Grillimalli saattaa kohdata rajansa näillä main, mutta tarkoituksena on vain osoittaa, ettei transversaali ole mikään totaalinen pussi (tai grillifolio), johon asioita heitellään, vaan poikittainen piikki, joka lävistää erilaisia asioita.
Yhteenvetona: transversaali
- yhdistää erilaisia
- avaa erilaisia alueita toisiinsa
- muodostaa heterogeenisia asetelmia ja pitää niitä kasassa.
Onko keskustelu näistä käsitteistä puhtaasti akateeminen? Poliittinen teoria ja toiminta riippuvat suuresti siitä, asetetaanko niissä ensisijaiseksi universaali, partikulaari, tämyys vai transversaalisuus. Universaalit projektit, kuten ihmisoikeudet ja liberalismi, kohtelevat kaikkia samanlaisina ja puhuvat ikään kuin kaikkien suilla. Partikularismiin sitoutuvat hankkeet keskittyvät tiettyihin alueisiin tai subjekteihin: kaupunginosaliikkeet, köyhät mustat naiset Yhdysvalloissa. Tämyyteen keskittyminen on hallinnut moni uusia liikkeitä, jotka ovat välillä niin nopeita ja ainutlaatuisia, ettei niitä voi edes kutsua liikkeiksi (20 ihmistä liittyy yhteen keskeyttääkseen poliitikon puhetilaisuuden ja hajoaa sen jälkeen).
Transversaaleja liikkeitä ja tapahtumia on, mutta transversalismi ei tunnu olevan normi tai oletettu lähtökohta, toisin kuin universalismi ja partikularismi. Helsingissä oli syksyinä 2008 ja 2009 yritystä perustaa transversaali talonvaltausliike, joka yhdistäisi erilaiset ryhmät (asunnottomat, alkoholistit, köyhät opiskelijat, romanisiirtolaiset) ja kohteet (asuntovaltaus kodittomille, protestivaltaus opiskelijoille, sosiaalikeskusvaltaus muille). Erilaiset ryhmät ja eri kohteet, mutta sama kamppailu. Asetelma ei silloin pysynyt kasassa kovin kauan, mutta se synnytti paljon uutta ja mielenkiintoista, kuten Opiskelijatoiminta-verkoston.
Muutama kysymys: kuinka erilaisia asioiden täytyy olla, jotta ne lävistävä piikki on transversaali (poliittiset puolueet ovat parlamentarismissa hyvin samanlaisia, samanlainen logiikka siis lävistää ne, onko tämä transversaalia)? Ja onko luokkataistelu universaali vai transversaali? Missä määrin universalismi vapauttaa ja missä määrin tukahduttaa meitä?
Teoriapiikki 