Yksin Marxissa 2: Kun voima kääntyy vieraantumiseksi

Nopea jatko-osa Marxin Taloudellis-filosofisiin käsikirjoituksiin 1844. Edellisessä postauksessa sivuutin kokonaan vieraantumisen, josta nuori Marx parhaiten tunnetaan. Aatehistoriallisesti vieraantuminen juontuu Hegelin nurinpäinkääntelevästä metodista ja Feuerbachin käsityksestä, jonka mukaan kristinuskon jumala on vain ulkoistettu ja vieraantunut versio ihmisen omasta voimasta. Marxin käsikirjoituksista on jäänyt elämään jako kolmeen tapaan, jolla ihminen kapitalismissa vieraantuu:

  1. Vieraantuminen oman työn tuotteesta. Työläinen tekee tuotteen, jossa hänen työnsä tulee ulkoiseksi esineeksi. Esine asettuu työläista vastaan riippumattomana ja vieraana. Vieraantunut työ tarkoittaa työläiselle tuotteen menettämistä ja sen muuttumista vihamieliseksi työläistä kohtaan.
  2. Vieraantuminen omasta itsestä. Vieraantunut työ on alistusta ja se tuottaa kurjuutta. Se ei ole itsen toteuttamista vaan ”toiminnan luovuttamista, luovuttamisen toimintaa”.
  3. Vieraantuminen ihmisen universaalista lajiolemuksesta. Vieraantunut työ vieroittaa ihmisen ”lajinelämästä”, joka on ”universaalia tuottamista” ja vapautta välittömästä fyysisestä tarpeesta. Universaalin tuottamisen sijaan vieraantuneessa työssä työläinen tuottaa vain oman fyysisen olemassaolonsa jatkumisen välineet.

1900-luvun marxismin historiassa myös suhtautuminen vieraantumisen käsitteeseen voidaan jakaa karkeasti kolmeen:

  1. Oikeaoppinen marxismi-leninismi hylki vieraantumisen tematiikkaa, koska vieraantumisesta puhumalla oli mahdollista arvostella myös Neuvostoliiton ja muiden sosialististen valtioiden oloja. Jos niin sanottu sosialismi ei lopettanutkaan työläisten vieraantumista työnsä tuotteesta, itsestään ja ihmisen hyvästä lajinelämästä, oliko kyse sosialismista ensinkään? Vieraantumiskeskustelun tukahduttaminen oli kyynistä ja pragmaattista enemmän kuin teoreettista.
  2. Frankfurtin koulukunta ja kriittinen teoria omaksuivat vieraantumisen käsitteen marxisminsa ytimeen. Tämä ”pehmeäksi” ja humanistiseksi marxismiksi nimitetty suuntaus korosti inhimillistä kokemusta ja sen vääristymistä, typistymistä ja esineellistymistä. Vieraantumisesta puhuminen oli voimakkaan normatiivista.
  3. Operaismi, autonomia, situationistit ja Althusserin seuraajat vastustivat yllä kuvattua idealistista tulkintaa vieraantumisen käsitteestä. Vieraantumisesta puhuminen edellyttää helposti oletuksen jostakin hyvästä alkuperästä, johon pitäisi palata, tai vähintään ajatuksen luonnollisesta lajiolemuksesta. Sen sijaan löydettiin muita tapoja puhua vieraantumisesta: operaisteille työläisten ulkopuolisuus ja vieraantuminen oli totta, mutta se oli jotain, mikä piti myöntää ja mistä piti tehdä aktiivisen työstä kieltäytymisen väline; situationisteille eli Guy Debordille vieraantuminen oli tuottajasta irrotetun tuotteen spektaakkelia ja valheellisen yhtenäisyyden liisteröimistä jakautuneen yhteiskunnan päälle.

Yhden lukukerran perusteella en tietenkään kehtaisi väittää mitään sellaista, että nuoren Marxin käsikirjoituksessaan esittelemä vieraantumisen käsite ymmärrettettäisiin yleisesti väärin ns. julkisessa keskustelussa. Ehkä voi kuitenkin kysyä: miten käyttää käsitettä mielekkäästi ja yleistajuisesti ilman, että tarvitsee olettaa mitään alkuperäistä, aitoa, luonnollista tai hyvää inhimimillistä olemista tai olemusta?

Ensimmäinen vieraantumisen laji on helppo käsittää kokemuksellisesti. Kun vaikkapa kirjoitan kirjan kapitalistisille markkinoille, teos otetaan minulta ja kustantajan tarkoitus on tehdä sillä voittoa parhaaksi katsomallaan tavalla. Oikeudet siirtyvät kustantajalle, joka survoo ja markkinoi kirjaa niin kuin parhaaksi näkee. Olen jopa työskennellyt eräälle kustantamolle, joka suorasanaisesti kieltäytyi lähettämästä valmista pdf:ää teoksesta kirjoittajalle, koska pelkäsi, että kirjoittaja levittäisi tiedostoa omaehtoisesti, mikä vähentäisi teoksen myyntiä. Näin vieraannutaan oman työn tuotteesta. Vieraantumisessa se, mikä on ollut omassa hallinnassa, muuttuu vieraaksi ja antaa voimia itsen sijaan jollekin toiselle: pomolle, omistajalle, sijoittajalle, medialle.

Toinenkin vieraantumisen laji vaikuttaa yksinkertaiselta. Ainakin itsestäni tuntuu helpolta jakaa oma tekemiseni siihen, mitä teen siksi, että se tuntuu sisäisesti mielekkäältä ja tyydyttävältä (ei-vieraantuneelta) ja siihen, mitä teen, koska minun on pakko tehdä jotakin rahan tai puhtaan tottelemisen vuoksi (vieraantunut työ). Nykypsykologian kielellä kyse on jossain määrin sisäisen ja ulkoisen motivaation välisestä jaosta. Vieraantunut työ on alistettua ja pakotettua työtä, joka ei sisällä tyydytystä, vaan se on pelkkä ”väline työn ulkopuolella olevien tarpeiden tyydyttämiseksi”.

Kolmas Marxin kapitalismista löytämä vieraantumisen laji on ollut murheenkryyni, koska se tuntuu viittaavan niin voimakkaasti normatiiviseen käsitykseen ihmisyydestä ja ihmislajin olemuksesta. Marx käsittelee hmisen vieraantumista lajiolemisestaan huomattavasti vuolassanaisemmin kuin muita vieraantumisen lajeja, ja teoreettisesta tykityksestä voi lukija sitten valita mitä huvittaa, esimerkiksi sen, että lajinolentona (Gattungswesen) ihminen ”suhtautuu itseensä universaalina ja tästä syystä vapaana olentona”. Lajinolentona ihminen on universaali, kun taas vieraantuneena oliona hän käyttää universaaliuttaan (mielikuvitustaan, työkykyään jne.) vain yksilöllisen elämänsä jatkamisen välineenä.

Nähdäkseni väitteen voi käsittää mielekkäästi ihmisen lajihistorian kautta: ihmisen universaalisuus tarkoittaa ihmisen hämmästyttävää kykyä ”mihin tahansa”. Ihmisen lajihistoriallinen olemus on se, mitä Deleuze ja Guattari kutsuvat deterritorialisaatioksi.

Ainoana eläimenä ihminen on enemmän tai vähemmän tietoisesti levittäytynyt ympäri Maan ja mullistanut sen merenpohjasta ilmakehään. Lajinsa historian ajan ihminen on ollut eläin, joka pakenee, liikkuu, laajentaa, rakentaa, yllättää ja yhdistelee – deterritorialisoi. Aina kun on väitetty, että jokin alue tai järjestelmä on luonnollinen ihmiselle ja että sen ylittäminen on mahdotonta, se on ylitetty tai ainakin kyseenalaistettu: monarkia demokratia, patriarkaalinen järjestelmä feminismillä, teokratia maallistumisella, hevonen junalla ja autolla ja molemmat lentokoneella, Maa avaruusmatkailulla, luonnolliseksi luultu geeniteknologialla, merivesi sukellusveneellä. Tämä ”kaiken ylittäminen” ja jatkuva yllättäminen ja totaalinen mullistaminen todella on ihmisen historiallinen olemus. Ihminen pystyy äärimmäisen yllättäviin ja ennakoimattomiin tekoihin.

Ihmisen yllättävä kyky vapautua olosuhteista on Marxin käsittelevää universaalisuutta.

Vieraantumisessa ihmisen hämmästyttävät kyvyt valjastetaan abstraktin arvonlisäyksen palvelukseen ja typistetään surkeaksi palkkatyöksi. Kun ihminen voisi tehdä mitä tahansa, luoda mitä tahansa, mennä mihin tahansa, niin kapitalismissa elämän tarkoitukseksi annetaan työn tekeminen, jotta osakkeenomistajien vauraus lisääntyisi. Surkeaa ja vieraantunutta todellakin!

Siksi työstäkieltäytyminen on vastarintaa vieraantumiselle ja pyrkii sen kumoamiseen.

∞ ∞ ∞

Jos kaikki kolme vieraantumisen lajia pitäisi tiivistää yhdellä nykykielisellä muotoilulla, muotoilisin näin: Vieraantuminen tarkoittaa toimijuuden kääntämistä sitä itseään vastaan.

Vieraantuminen on kyvyn kääntämistä kykyä vastaan. Se on sitä, että ihminen päätyy toimimaan itseään vastaan.

Vieraantunut työ tuottaa hirviön, pääoman, joka irrottautuu sen tuottajasta ja kääntyy hirveällä tavalla tuottajaansa vastaan.

Vieraantuminen on toimijuuden pakkoluovuttamista.

Tällä tavalla on ihan mielekästä puhua vieraantumisesta edelleen: kapitalismi on ympäristö, jossa oma toimijuutemme käännetään meitä vastaan. Operaistien ja situationistien näkemys vieraantumisesta on edelleen käyttökelpoinen.

Erittäin mielekkäästi vieraantumisesta kirjoitti Joel Kaitila 10 vuotta sitten:

Kuvittele, että ryhdyt intentionaaliseen ja itsetiedostettuun toimintaan eli asetut suhteeseen ympäristösi kanssa. Koska kyse on sosiaalisesta/yhteiskunnallisesta toiminnasta, asetut siis yhteiskunnalliseen suhteeseen toisten ihmisten kanssa ja voit kuvitella tietäväsi edes suunnilleen, mitä jatkossa tapahtuu. Nyt kuitenkin käy niin, että tässä asetelma kääntyy täysin nurin. Vieraantumisessa on kyse siitä, että oma toimintasi jonka implikaatioista kuvittelit olevasi tietoinen ”kiertää korttelin ympäri”, hyökkää yllättäen nurkan takaa ja vetää intentionaalisen teon tekijää turpaan. Ongelma ei ole se, että tekijä olisi yksiselitteisesti ”väärän tietoisuuden” uhri ja kaikki olisi voitu välttää tiedostamalla tilanne paremmin. Ongelma on pikemminkin siinä, jos ilmaus sallitaan, että toiminnan olosuhteet, eli suhteet muihin toimijoihin sekä toiminnan rakenteellisiin puitteisiin muodostavat ”kaltevan tason” kohti kuvattua toiminnan nurinkäännöstä eli teon kääntymistä tekijäänsä vastaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s