Kotityö ei ole tuottavaa työtä – pääoman näkökulmasta

Tähän väliin lyhyt huomio tuottavasta ja tuottamattomasta työstä. Marxia on arvosteltu paljon siitä, ettei hän pitänyt kotityötä tuottavana työnä, vaan katsoi, että ainoastaan palkkatyö on arvoa tuottavaa toimintaa. Monien 1970-luvun feministien mukaan Marx ylikorosti palkkatyötä ja väheksyi työvoiman uusintamisen edellyttämää työtä.

Pääomassa Marx todella on tätä mieltä. Jos puhutaan työstä Pääoman viitekehyksessä, niin kotityö tai hoivatyö eivät ole tuottavaa työtä. Tässä ei kuitenkaan ole mitään erityisen hämärää tai automaattisesti seksististä tai rasistista (naiset ja värilliset ihmiset kun yhä tekevät suurimman osan koti- ja hoivatyöstä). Siihen on syynsä, että teoksen nimi on Pääoma eikä Vallankumous. Marx tarkastelee kapitalismia pääoman näkökulmasta ja tietyssä historiallisessa tilanteessa. Kirja kuvaa pääomaa prosessina, joka muokkaa työläisten asuttamaa maastoa. Tästä pääoman näkökulmasta katsottuna tuottava työ on vain sellaista, joka rikastuttaa kapitalistia suoraan eli tuottaa lisäarvoa, joka voidaan realisoida markkinoilla. Koska koti- ja hoivatyö uusintavat työvoimaa, ne eivät (perinteisessä palkkatyön ulkopuolisessa mielessä) tuota lisäarvoa. Ne eivät ole arvoa tuottavaa työtä, vaan työvoimaa uusintavaa työtä. Ne ovat välttämätöntä ja äärimmäisen tärkeää ja hyödyllistä työtä, mutta ne vain eivät tuota lisäarvoa kapitalistille, vaikka ne mahdollistavat tämän lisäarvon tuotannon pitämällä huolta työvoimasta.

Tämä erittäin yksinkertainen pointti tuntuu jääneen pois monilta Marxin arvostelijoilta. He ovat lukeneet Marxia moraalisesti, ikään kuin Marx väheksyisi kotityötä vähäarvoisena. He ovat sekoittaneet taloudellisen arvon moraaliseen arvoon. Se, että kotityö ei Marxin mukaan tuota arvoa (eli ei toimi vaihtelevana pääomana) ei tarkoita sitä, etteikö kapitalisti hyötyisi tästä työstä valtavasti ja etteikö kotityö itse asiassa olisi koko palkkatyön välttämätön ennakkoehto. Marxin väite palkkatyön tuottavuudesta ja kotityön tuottamattomuudesta ei myöskään kiellä sukupuolitettua vallanjakoa ja tämän ongelmallisuutta, joskaan se ei tarkastele sitä missään määrin riittävästi – ja tässä kohtaa 1970-luvulla noussut feministinen marxilaisuus on tehnyt valtavasti tärkeää tutkimusta.

Vaikuttaa siis siltä, jotkut Marxin arvostelijat ovat samastaneet taloudellisen arvon käsitteen rikkauden ja hyödyn kaltaisiin moraalisiin käsitteisiin. Ehkä tässä on ollut kyse alempiarvoisina pidettyjen ryhmien voimaannuttamisesta sanomalla, että nekin tuottavat arvoa (ja toisinaan sanomalla, että ne tuottavat arvoa välittömästi, mitä se sitten tarkoittaakaan). Oli miten oli, sen ohella, että Marxia täydennetään tutkimalla työvoiman uusintamisen olosuhteita, feministinen kritiikki pitäisi nähdäkseni suunnata kapitalismia eikä Marxin (toki sinänsä abstraktia ja vaillinaista) kuvausta kohtaan: pääoman hallitsema yhteiskuntamuoto on syy siihen, miksi työ on hierarkkisesti jakautunutta.

Marxismin ja työväenliikkeen historiaan kritiikki varmasti pätee. On ollut suuntauksia, joiden mielestä lisäarvon tuottaminen on ”se vallankumouksellinen juttu” ja jotka ovat siksi väheksyneet kaikkea palkkatyön ulkopuolista. Tämä on edelleen ongelma perinteisen ja konservatiivisen vasemmiston ajattelussa, mutta se ei liity mitenkään suoraan Pääoman lukemiseen.

Kun Marxia on arvosteltu milloin mistäkin, ehkä olisi sen sijaan pitänyt arvostella työväenliikkeen käsitystä siitä, että vain lisäarvon tuottamiseen eli tuottavaan työhön liittyy vallankumouksellista potentiaalia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s