Kolme kapitalismia

Palaan gradun teemoihin ja luonnostelen johdanto-osuuteen tajunnanvirtana työn lähtökohtia ja taustaa.

Kapitalismi on yleiskielen sana, jota käytetään sekä yhteiskuntatieteissä että lehtikirjoituksissa. Sana otetaan usein annettuna tai sitä luonnehditaan vain epämääräisesti ja siitä puhutaan ikään kuin ohimennen. Oikeastaan kapitalismitutkimuksen esi-isänä pidetyltä Marxiltakaan ei löydy kapitalismin määritelmää. Marx käyttää käsitettä erittäin harvoin ja puhuu kapitalismin sijaan “kapitalistisesta yhteiskuntamuodosta” tai “porvarillisesta yhteiskunnasta”, joiden piirteitä hän analysoi tuhansien sivujen verran. Mitään erityistä kapitalismin määritelmää Marx ei tietääkseni anna.

Esittelen seuraavaksi kaksi yleistä tapaa käsittää kapitalismi ja tarkastelen sitten, miten marxilaiset kapitalisminäkemykset eroavat niistä. Tällä pohjustan sitä, kuinka Deleuzen ja Guattarin Marx-luenta eroaa yleisistä kapitalismin määritelmistä. Samalla herättelen kysymystä siitä, mikä on se kapitalismi, josta meillä on epämääräinen esiymmärrys arkikielisissä keskusteluissa.

Kapitalismi yhteiskunnan taloussektorina

Yhden käsityksen mukaan kapitalismi on markkinatalouden muoto ja jotakin yhteiskunnan muille sektoreille (esimerkiksi valtiolle ja kansalaisyhteiskunnalle) periaatteessa ulkoista. Kapitalismi on sitä, mitä nykyaikaisessa taloudessa tapahtuu. Tämä näkemys on yleinen valtamediassa käydyissä keskusteluissa ja se toistuu myös sanakirjoissa. Kielitoimiston sanakirjan kaksi ensimmäistä määritelmää kapitalismille ovat ”talousjärjestelmä jossa tuotantovälineet ovat yksityisten omistuksessa” ja ”pääomavaltainen talousjärjestelmä”. Näiden vastakohdaksi mainitaan ”yhteisomistukseen perustuva sosialismi”. Määritelmien mukaan kapitalismi on taloutta, eli se ei liity ensisijaisesti valtioon tai kansalaisyhteiskuntaan, kaikkiin kolmeen tai vielä laajempiin muodostelmiin.

Otan toisen esimerkin talouslehdistöstä. Toimittaja Niklas Herlin määrittelee talouden käsitteitä popularisoivassa kirjassaan kapitalismin seuraavasti:

Teoriassa markkinatalous on sitä, että kaikki haluavat lisää rahaa ja maallista hyvää. Tavoitteeseensa he yrittävät päästä vaihtamalla kaiken maailman kamaa. [–] Markkinatalouden yksi alalaji on kapitalismi [–].

(Herlin 2000, 17.)

Herlin samaistaa kapitalismin ”nykyaikaiseen markkinatalouteen” (mts. 19). Kapitalismi on taloutta, jossa on kyse vaihtamisesta ja omaisuuden lisäämisestä eli siitä, mitä ensisijaisesti taloustiede tutkii. Jää avoimeksi, olisiko esimerkiksi sosiologialla, valtio-opilla, semiotiikalla, sukupuolentutkimuksella tai filosofialla juuri mitään sanottavaa näin määritellystä kapitalismista.

Karl Polanyin kapitalismikäsitys on lähellä tätä tapaa käsittää kapitalismi yhteiskunnan taloussektoriksi. Markkinoiden ja muun yhteiskunnan suhdetta tutkinut Polanyi mainitsee kapitalismin Suuri murros -teoksessaan noin 40 kohdassa (ks. Polanyi 2009, 456), mutta hän ei kertaakaan määrittele käsitettä. Useimmiten hän vaikuttaa samaistavan käsitteen markkinoihin. Polanyin mukaan 1800-luvun yhteiskuntahistorian suunnan ratkaisi ”markkinajärjestelmän logiikka”, joka pääsi valloilleen Englannin vuoden 1834 köyhäinlain uudistuksen myötä. Lakiuudistus loi kilpaillut työmarkkinat, ja kun ne yhdistyivät tehdastuotantoon, syntyi teollinen kapitalismi. (Kapitalismia ei siis varsinaisesti ollut olemassa ennen vuotta 1834.) Saman tien alkoi vastaliike, jota Polanyi kutsuu ”yhteiskunnan itsepuolustukseksi”. Tällä hän tarkoittaa ihmisiä markkinoiden vaikutuksilta suojelevien lakien luomista ja ammattiliittojen sekä työväenliikkeen perustamista. Polanyin kapitalismikäsityksessä näkyy vastakkainasettelu ”kapitalismin” ja ”yhteiskunnan” välillä. Kapitalismi ei ole Polanyille kokonaisvaltainen yhteiskuntajärjestelmä, vaan pikemminkin markkinoiden logiikalla toimiva yhteiskunnan sektori, jonka toiminta uhkaa sen ulkopuolisia yhteiskunnan alueita. Kapitalistinen talous tarvitsee toimiakseen valtiollisia toimia, mutta on kuitenkin valtion ulkopuolella. (Polanyi 2009, 150-151.)

Tämän näkemyksen mukaan kapitalismi on siis markkinatalouden laaja ja kärjistynyt muoto. Voimme osoittaa tehdasta, kauppaa, pankkia, pörssiä ja niissä toimivia ihmisiä ja sanoa: ”Tätä on kapitalismi.” Sitten voimme osoittaa vaikkapa eduskuntaa ja kansalaisjärjestöjä ja sanoa: ”Nämä eivät ole kapitalismia.”

Kapitalismi toimintatapana

Toinen tapa käsittää kapitalismi on ymmärtää se markkinataloutta laajemmaksi toimintalogiikaksi, jonka tarkka määrittely riippuu historiallisista ja alueellisista seikoista. Tässä käsitystavassa kapitalistista toimintaa voi esiintyä myös valtiossa, kansalaisjärjestöissä ja muissa markkinoiden ulkopuolisissa instituutioissa ja tilanteissa. Koska kapitalismi on toimintatapa, voidaan puhua esimerkiksi valtiokapitalismista, jossa kokonainen valtio toimii kapitalistisen liikeyrityksen tavoin.

Max Weber esitti luokittelun kapitalistisen toiminnan eri muotojen ideaalityypeistä, joista jotkin pätevät useimpiin yhteiskuntiin, toiset vain harvoihin. Tapani Hietaniemi (1990, 140) antaa Weberin kapitalismin käsitteeseen seuraavan kaaviomaisen lukuohjeen. Taloudenpito (Wirtschaften) jakautuu Weberillä kahteen täysin poikkeavaan toiminnan tapaan:

  1. tarpeentyydytykseen tähtäävä toiminta
    1. (talo)kommunismi
    2. oikos eli kotitalous
  2. voitontavoitteluun tähtäävä toiminta
    1. sporadinen voitontavoittelu
    2. kapitalismi yleensä
      1. irrationaalinen kapitalismi
        1. seikkailukapitalismi
        2. ryöstökapitalismi
      2. rationaalinen kapitalismi
        1. poliittisesti orientoitunut kapitalismi
          1. valtionhankkijakapitalismi
          2. imperialistinen kapitalismi
          3. paariakapitalismi
        2. markkinaorientoitunut kapitalismi
          1. yksinkertainen yrityskapitalismi
          2. moderni teollisuuskapitalismi

Weber yhdistää nykyaikaisen kapitalismin eli ”elämämme kohtalonomaisimman mahdin” jatkuvaa voittoa tavoittelevaan rationaaliseen toimintaan. Kapitalismi sinänsä on hänelle ylihistoriallinen käsite, joka kuvaa tiettyä toiminnan tapaa. Esimerkiksi kapitalistinen yritys on ikivanha ilmiö, joka on levinnyt lähes kaikkialle Välimeren antiikin valtionhankkijakapitalismista ja Rooman imperialistisesta kapitalismista keskiajan yksinkertaiseen yrityskapitalismiin. Länsimaat ovat kuitenkin tuottaneet uudella ajalla laadultaan ja muodoltaan ainutlaatuisen kapitalismin. Tavallisesti kapitalistinen toiminta on rajoittunut irrationaaliseen seikkailuun (keinottelu, lainayritykset, sotien ja merirosvouden rahoittaminen jne.) ja ryöstelyyn (väkivallan kautta tapahtuva omaisuuden kasvattaminen). Vain länsimaissa on Weberin mukaan kehittynyt muodollisesti vapaan työvoiman rationaalis-kapitalistinen organisaatio, joka on suuntautunut ”puhtaasti tavaramarkkinoille eikä siis väkivaltapoliittisiin tai irrationaalisiin keinotteluihin”. Weberin näkökulmasta Marxin tutkima kapitalismi on nimenomaan tätä modernia teollisuuskapitalismia. Siinä yritykset pyrkivät ylittämään pääomansa yhä uudelleen käyttämällä hyväkseen rahallisesti laskelmoituja vaihtomahdollisuuksia, ja tähän ne pystyvät organisoimalla vapaata työvoimaa rationaalisesti. Modernin teollisuuskapitalismin reunaehtoihin kuuluvat esimerkiksi kotitalouden ja yrityksen erottaminen (eli henkilökohtaisen omaisuuden ja yritysomaisuuden erottelu), kirjanpito sekä luonnontiede. (Weber 1989, 45-53; Hietaniemi 1990, 141.)

Weber (1989, 46, alaviite) arvostelee Georg Simmeliä rahatalouden liiallisesta samaistamisesta kapitalismiin. Samoin hän (mt.) kritisoi Werner Sombartin kapitalismia käsittelevää teosta rationaalisen työorganisaation jättämisestä taka-alalle. Kapitalismi on Weberin mukaan enemmän kuin mitä Sombart ja Simmel käsittivät sillä – tämän voi käsittää ensiksi esittelemäni ”kapitalismi taloussektorina” -näkemyksen kritiikiksi. Kapitalismi ei tulisi toimeen ilman oikeusjärjestelmän, hallinnon, tieteen ja tekniikan rationaalista luonnetta (mts. 52), ja siksi sitä pitää tutkia laajemmin kuin pelkän talouden näkökulmasta. Kapitalismia tärkeämpää Weberille on kuitenkin länsimaisen rationalismin yleinen tutkiminen, sillä kapitalistinen toiminta on hänelle lähinnä rationaalisen toiminnan alalaji. Weber on kiinnostunut kapitalismista talouseetoksen  ja -etiikan näkökulmasta, ei niinkään materialistisesta tai marxilaisesta näkökulmasta, eikä hän koskaan yrittänyt selittää kapitalistisen talouden historiallista syntyä.

Kapitalismi monimutkaisena ja globaalina yhteiskuntajärjestelmänä

Kolmas tapa määritellä kapitalismi liittyy marxilaiseen ajatteluun, jonka näkökulmasta edellä kuvailemani kapitalismin määritelmät ovat liian rajoittuneita. Jos kapitalismi käsitetään olemassa oleviksi markkinoiksi tai toiminnan tavaksi, niin on mielekästä puhua ”kapitalismin suitsemisesta” tai vaihtoehtoisesti ”puhtaasta” tai ”pidäkkeettömästä” kapitalismista. Marxin luonnostelemista lähtökohdista tällainen puhe on tolkutonta. Voidaan kyllä puhua markkinoiden sääntelystä ja valtion talouspolitiikasta, mutta molemmat ovat kapitalistisen järjestelmän edellytyksiä eivätkä kapitalismin vastaista toimintaa. Ilman valtion toimenpiteitä kapitalismi ei voisi toimia, koska silloin ei olisi tahoa, joka tuottaisi ja huoltaisi työvoiman, takaisi yhteiskuntarauhan ja – Polanyin sanoin – suojelisi ihmisiä markkinoiden vaikutuksilta.

Marxilaiset ymmärtävät kapitalismin monimuotoiseksi kokonaisyhteiskunnalliseksi järjestelmäksi, jota ohjaavat tietyt lainomaiset tendenssit. Esimerkiksi Immanuel Wallerstein käsittää kapitalismin maailmanjärjestelmäteoriassaan globaaliksi monimutkaisten taloudellisten suhteiden verkostoksi, jota liikuttaa pääoman ja työvoiman välinen kahtiajako sekä pääoman loputon kasautuminen (Wallerstein 1987). On vain yksi kapitalismi, ja se kattaa koko maailman. Koko maailman liittyminen kapitalismiin ei Wallersteinin mukaan kuitenkaan tarkoita, että maailma olisi homogeeninen. Eri alueet – järjestelmän ytimet, periferiat ja semiperiferiat – eroavat toisistaan kulttuurillisesti, poliittisesti ja taloudellisesti, vaikka ne ovat saman kompleksisen järjestelmän osia. Samansuuntaisen kapitalismikäsityksen puolesta puhuvat Marxin pohjalta myös Antonio Negri ja Michael Hardt 2000-luvulla paljon keskustellussa trilogiassaan Empire (2000), Multitude (2005) ja Commonwealth (2010).

Esimerkkinä suomenkielisestä viimeaikaisesta kapitalismikeskustelusta voi mainita Otto Bruunin, Teppo Eskelisen, Ilkka Kauppisen ja Hanna Kuuselan tutkimuksen, joka kartoittaa immateriaalitaloutta marxilaisesta näkökulmasta. Teoksen kirjoittajat määrittelevät kapitalismin ”laajasti vallitsevaksi yksityisomistuksen, pääoman kasautumisen ja kasvupakon järjestelmäksi” (Bruun & al. 2009, 65). Kapitalismi ei ole yhtä kuin markkinat eikä se ole pelkästään toiminnan tapa viitekehyksineen, vaan laajempi, nykyään globaali, historiallisesti rakentunut yhteiskunnallisten muotojen ja muotoja perustavien valtasuhteiden sommitelma.

Marxilaisen kapitalisminäkemyksen tyypillisiä piirteitä ovat 1) kapitalismin näkeminen laajana yhteiskuntajärjestelmänä, joka vaikuttaa sekä valtioon, talouteen että kansalaisyhteiskuntaan, koska se muodostaa näiden toimintaympäristön; 2) huomion kiinnittäminen markkinoiden eli vaihdon piirin lisäksi kulutuksen ja erityisesti tuotannon piiriin; 3) kapitalistisen yhteiskunnan sisäisten jännitteiden ja ristiriitojen tutkimus. Nämä piirteet löytyvät myös Deleuzen ja Guattarin kapitalismikäsityksestä, joskin he arvostelevat ristiriidan käsitettä ja puhuvat mieluummin yhteiskunnan pakolinjoista, liikkeistä ja murtumista.

Deleuzen ja Guattarin mukaan kapitalismi on sattumanvaraisesti syntynyt historiallinen järjestelmä, joka toimii tietyllä skitsofreenisella logiikalla ja läpäisee kaikki mainitut yhteiskunnalliset elementit: taloudellisen vaihdon, tuotannon, kulutuksen, valtion ja arkielämän. Toisin kuin Polanyi ajatteli, kapitalismi ei ole jotakin valtiolle ulkoista, vaan valtiot sisältyvät ”maailmankapitalismiin”. Kapitalismi tarvitsee nykyaikaisen kansallisvaltion, ”jonka huipentumana on demokratia, uusi ’veljien’ yhteiskunta, ystävien yhteiskunnan kapitalistinen versio” (Deleuze & Guattari 1993, 103). Valtiot ovat kapitalismin realisoimisen malleja: valtio ja kapitalismi eivät ole vastakkaisessa suhteessa toisiinsa eikä valtio ole tuhoutumassa kapitalismin myötä, vaan se saa uuden merkityksen maailmanlaajuisen kapitalistisen järjestelmän toteuttajana ja takaajana (Deleuze & Guattari 2004, 502).

Tästä näkökulmasta ei ole kovin mielekästä luokitella erilaisten kapitalismien ideaalityyppejä, kuten Weber tekee. Nykyaikainen kapitalismi ei ole pelkästään teollisuuskapitalismia, jossa pääoman omistaja sijoittaa tuotantovälineisiin ja työvoimaan ja myy työprosessin tuotteen voitolla. Kapitalismi on yhtä lailla seikkailu-, ryöstö- ja valtionhankkijakapitalismia kuin teollista tuotantoa ja markkinataloutta. Demokraattiset ja ”kapitalistiset” valtiot ovat maailmanjärjestelmässä sidoksissa ”ei-kapitalistisiin” diktatuureihin. Markkinoilla toimivat elektroniikkayritykset (teollisuuskapitalismi) eivät tulisi toimeen ilman kolmannen maailman viidakoissa epämääräisissä oloissa toimivia kaivoshankkeita ja keinotteluita (seikkailukapitalismi). Öljy-yhtiöitä on syytetty alkuperäisväestön maiden haltuun ottamisesta (ryöstökapitalismi), ja niin edelleen. Eetu Viren ja Jussi Vähämäki (2011, 34-35) kirjoittavat Deleuzen ja Guattarin suuntaviivojen mukaan siitä, kuinka kapitalismi edellyttää jokapäiväistä ”alkuperäistä kasautumista” eli työmarkkinoita edeltävää väkivaltaa, jolla työläinen ”tehdään riippuvaiseksi pääomasta estämällä häntä käyttämästä tuotantovälineitään ja uusintamisensa edellytyksiä vapaasti, ennen kaikkea estämällä häntä hylkäämästä työnantajaa ja pakenemasta riiston olosuhteita”. Tällaisia mekanismeja ei voi irrottaa ”puhtaasta teollisesta kapitalismista”, koska kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä tarvitsee työvoimaa ja muita resursseja. Niiden tuottaminen on kapitalismin sisäinen prosessi.

Alaviitemateriaalia

[x.] Katherine Gibsonin ja Julie Grahamin mukaan pitäisi vakavasti harkita, kannattaako kapitalismista puhua ollenkaan. He katsovat, että kapitalismin kuvaaminen ja analysoiminen ei ole neutraalia, koska se uusintaa sitä järjestelmää, johon kapitalismin käsitteellä viitataan. Kapitalismista on heidän mukaansa tehty yhteiskuntateoriassa abstrakti ja kaiken kattava monoliitti, eräänlainen käsitteellinen mörkö, jonka ajatellaan kattavan ja selittävän lähes kaiken yhteiskunnallisen. Antikapitalisteina Gibson ja Graham ovat sitä mieltä, että kapitalismista eroon pääseminen edellyttää kapitalismin käsitteen purkamista. Yhden kapitalismin olettamisen sijaan pitäisi empiirisesti tutkia kapitalististen mekanismien moninaisuutta ja samalla tutkia, mitä ei-kapitalistisia talouksia on olemassa.  (Gibson-Graham 1996.) Samankaltaista kritiikkiä Deleuzen ja Guattarin kapitalismin käsitettä kohtaan on esittänyt Manuel DeLanda, johon palaan neljännessä luvussa.

[x.] Nykyisessä kansantaloustieteessä kapitalismi ei kuitenkaan ole erityisen käytetty käsite. Matti Pohjola määrittelee sen Taloustieteen oppikirjansa sanastossa lähes identtisesti sanakirjan mukaan: ”Sellainen talousjärjestelmä, jossa tuotantovälineet – pääoma ja maa – ovat yksityisessä omistuksessa.” (Pohjola 2010, 268.) Hakemiston mukaan käsitettä ei kuitenkaan mainita muualla kirjassa. Sen sijaan ”kapitalistinen talous” mainitaan kahdella sivulla.

[x.] Weberin mukaan erilaiset taloudelliset organisaatiomuodot voivat elää rinnakkain (Hietaniemi 1990, 135), joten modernin yhteiskunnan taloutta ei tarvitse redusoida teollisen kapitalismin ideaalityyppiin. Lisäksi Hietaniemi (1990, 142-143) huomauttaa, että Weber puhuu ”joskus myös marxahtavaan tapaan kapitalismista laajemmassa merkityksessä” ja että kapitalistisesta talousjärjestelmästä ”voidaan weberiläisittäin puhua silloin, kun kapitalistiset toimintatavat tulevat yleisesti vallitseviksi, jolloin kansanjoukkojen keskeiset arkipäiväiset tarpeet tyydytetään kapitalististen yritysten tuottamilla tavaroilla”.

[x.] Kapitalismin aatehistoriaan kuuluu Weberin mukaan yleisen rationalismin lisäksi ”protestanttinen etiikka”, joka teki maallisen omaisuuden haalimisesta, säästämisestä ja sijoittamisesta arvostettavaa toimintaa. Tavallisesti Weberiä tulkitaan niin, että tämän kapitalististen ajattelutavan ja etiikan synty edelsi kapitalismin aineellista syntymistä.

[x.] ”Kukapa muu voisi hoitaa ja hoidella hökkelikaupunkien kurjuuden ja deterritorialisaation-reterritorialisaation, kuin demokratioiden rinnalla elävät vahvat poliisivoimat ja armeija? Kuka sosiaalidemokraatti ei antaisi ampumiskäskyä, kun kurjuus tunkee ulos rajatulta alueeltaan eli ghetosta? Oikeudet eivät pelasta enempää yksilöitä kuin valtioon reteritorialisoituvaa filosofiaakaan. Ihmisoikeudet eivät ole mikään syy ylistää kapitalismia.” (Deleuze & Guattari 1993, 112.)

Kirjallisuus

Bruun, Otto, Eskelinen, Teppo, Kauppinen, Ilkka & Kuusela, Hanna (2009): Immateriaalitalous. Kapitalismin uusin muoto. Helsinki: Gaudeamus.

Deleuze, Gilles & Guattari, Félix (1993): Mitä on filosofia? Suom. Leevi Lehto. Helsinki: Gaudeamus.

Deleuze, Gilles & Guattari, Félix (2004): A Thousand Plateaus. Trans. Brian Massumi. London/New York: Continuum.

Deleuze, Gilles & Guattari, Félix (2007): Anti-Oidipus. Suom. Tapani Kilpeläinen. Helsinki: Tutkijaliitto.

Gibson-Graham, JK (1996): The End of Capitalism (As We Knew It): A Feminist Critique of Political Economy. Oxford UK and Cambridge USA: Blackwell Publishers.

Herlin, Niklas (2000): Osake keskustasta, eli taloussanastoa ujoille. Helsinki: Tammi.

Hietaniemi, Tapani (1990): Max Weber, pörssi, markkinayhteiskunta ja kapitalismi. Teoksessa Weber, Max (1990): Pörssi. Suom. Tapani Hietaniemi. Jyväskylä: Tutkijaliitto.

Pohjola, Matti (2010): Taloustieteen oppikirja. Helsinki: WSOYpro.

Polanyi, Karl (2009): Suuri murros. Aikakautemme poliittiset ja taloudelliset juuret. Suom. Natasha Vilokkinen. Tampere: Vastapaino.

Wallerstein, Immanuel (1987): Historiallinen kapitalismi. Suom. Tapani Hietaniemi. Tampere: Vastapaino.

Weber, Max (1989): Maailmanuskonnot ja moderni länsimainen rationaalisuus. Suom. Tapani Hietaniemi. Tampere: Vastapaino.

Advertisements

One thought on “Kolme kapitalismia

  1. Päivitysilmoitus: Kommentaareista: DeLanda, Virtanen, Viren & Vähämäki | Teoriapiikki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s