OOO-joulua

Jussi Parikka kysyy hyviä kysymyksiä objektiorientoituneesta ontologiasta:

I guess OOP wants to treat everything as an object – across scales, genres and epistemological prejudices – and hence bring a certain flatness to the world – to treat humans and non-humans on equal footing, a project which I am in complete agreement with – but does this not risk paradoxically stripping entities, the world of specificity? For instance, in mediatic contexts, what if we need to account for the non-object based realities of such media technological realities as electromagnetism – that hardly could intuitively be called an object. Would treating such entities as objects be actually just confusing, and lead to imagined concretenesses?

Larval Subjectsin Levi Bryant vastailee blogissaan:

The various constructivisms we have today render other crucial features of our social and political world completely invisible. How can I theorize climate change and its very real impact if I treat everything as a signifier? How can I think the agency and nature of technology and media if I treat everything as resulting from signs? Do I really wish to claim that the reason people remain often in such desperate circumstances and often allow oppressive regimes to continue is just the result of mistaken beliefs, being ideologically duped, etc., and that it has nothing to do with material infrastructures, access to things, time to do things differently, etc? OOO, through its decentering of the human, has allowed me to think the agency of entities other than humans without immediately reducing them to vehicles or carriers of human intentions. I don’t think we can adequately pose the social and political questions we wish to pose without making this move.

Itse en pidä Harmanin, Bryantin ja kumppaneiden objektiretoriikkaa onnistuneena valintana, vaikka koen, että heidän ajattelunsa tarjoaa muuten jotakin täysin uutta ja myönteisesti ei-inhimillistä. Objektin käsitteessä on liian paljon filosofianhistoriallista painolastia (substanssimetafysiikka, identiteetin käsite jne.). OOO:ta pidetään objektin käsitteen vuoksi helposti staattisten oliojoukkojen ajatteluna. Suuntauksen nimi synnyttää muutenkin liikaa väärinkäsityksiä ja assosioituu konservatiiviseen poliittiseen ajatteluun.

Olisi liiankin helppoa kirjoittaa filosofian historia objektiontologian ja prosessiontologian välisenä kamppailuna ja liittää valtaa pakeneva ajattelu prosessiontologeihin. Prosessiajattelijoissa on tietty lataus, joka puuttuu objektiontologeista. Herakleitos, Nietzsche, Deleuze…

Voidaan tietysti sanoa, että objekti ja prosessi ovat kaksi eri näkökulmaa samaan ontologiaan ja että niitä voi verrata Deleuzen ja Guattarin reterritorialisaation ja deterritorialisaation käsitteisiin. Objekti on leikkaus tuotantoprosessista tai hyytymä virrasta, mutta yhtä todellinen se on kuin virta. Näin on, mutta objektista puhuttaessa ollaan kuitenkin kiinnioton ja järjestyksen ylläpidon rekisterissä. Miksi ottaa se ontologian pohjaksi?

Advertisements

2 thoughts on “OOO-joulua

  1. Musta noista postauksista käy ilmi molemminpuolinen henkilökohtainen kauna (Harmanin mukaan Parikka jauhaa potaskaa Harmanista selän takana ym. tavallisten akateemisten ihmisten juoruilua). Harmanin sävy on aika nihkeä, mutta saattaisin itsekin pyytää kriitikkoa lukemaan OOO:hon liittyviä teoksia ja arvostelemaan niitä huhujen sijaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s