Johdatus spekulatiiviseen realismiin

Quentin Meillassoux julkaisi vuonna 2006 kirjan Après la finitude (pdf ranskaksi & englanniksi). Kirja määritteli filosofian pääongelman uudelleen. Moni on varmaan lukenut kirjasta ja sitä seuranneesta filosofian mullistuksesta blogeista ja englanninkielisistä journaaleista. Suomeksi aiheesta ei käsittääkseni ole kirjoitettu kuin yksi tieteellinen artikkeli: Ari Korhosen ”Spekulaation materiaalinen paluu ja välttämätön kontingenssi” (Tiede & edistys 1/2011). Tietääkseni kukaan ei myöskään bloggaa aiheesta. On siis syytä kerrata tämän vedenpaisumuksen juoni.

Jos on vilkaissutkaan englanninkielisiä filosofiablogeja viimeisen kahden vuoden aikana, on ollut vaikea välttyä spekulatiiviselta realismilta ja objektiorientoituneelta ontologialta (OOO). Näistä toisiaan lähellä olevista suuntauksista on pidetty isoja seminaareja, blogattu paljon sekä julkaistu useita teoksia ja antologioita. Suuntauksin liittyy kaksi aikakauslehteä ja niiden ympärille on kasvanut aktiivinen nettiyhteisö, joka antaa puoli miljoonaa google-osumaa. Eli mistään ihan tuntemattomasta liikkeestä ei ole enää kyse. Monet povaavatkin, että tästä kaksipäisestä liikkeestä tulee mannermaisen filosofian seuraava suuri suuntaus. Kutsun koko asetelmaa tässä postauksessa lyhyyden vuoksi spekulatiiviseksi realismiksi.

Spekulatiivinen realismi on kritiikkiä mannermaisen filosofian hallitsevia suuntauksia eli fenomenologiaa ja jälkistrukturalismia kohtaan. Se on myös kritiikkiä analyyttisen filosofian kielellistä käännettä kohtaan. Se ei siis itsestään selvästi asetu eurooppalaiseen eikä angloamerikkalaiseen filosofian perinteeseen. Sen tarkoitus on ylittää molemmat eikä esimerkiksi silloittaa niitä tai ”käydä dialogia”. Spekulatiivisten realistien mukaan fenomenologian ja jälkistrukturalismin pääongelma on ihmiskeskeisyys ja kyvyttömyys sekä haluttomuus ajatella asioita itsessään, mikä johtaa naurettavuuksiin.

Liikettä yhdistää pääasiassa tämän ongelman diagnoosi. Ratkaisuehdotukset ongelmaan vaihtelevat paljon, joskin kaikkien liikkeen ajattelijoiden ratkaisuehdotukset perustuvat ontologiseen realismiin. Realismia kutsutaan spekulatiiviseksi, jotta sen filosofisuus painottuisi ja jotta se erottuisi tieteellisestä realismista; spekulaatio viittaa yksinkertaisesti vain ajatteluun. Liikkeeseen ehkä eniten vaikuttaneita ajattelijoita voi listata: Heidegger, Deleuze, Badiou, Schelling, Laruelle, Whitehead, Latour sekä monet filosofian ulkopuoliset tutkijat. Sen sijaan liikkeellä ei ole juuri mitään tekemistä vaikkapa Foucault’n, Derridan tai Wittgensteinin kanssa.

Keitä liikkeeseen kuuluu? Kuten tavallista, liikkeen nimi on vain päälleliimattu lappu. Jos spekulatiivisten realistien ongelma on yhteinen, niin ratkaisuyritysten perusteella voi erottaa kaksi suuntaa:

  1. objektiorientoitunut ontologia (Graham Harman, Levi Bryant, Ian Bogost)
  2. luonto-/luonnontiedeorientoitunut realismi (Iain Hamilton Grant, Quentin Meillassoux, Ray Brassier).

Mainittuja nimiä esittelevä antologia The Speculative Turn löytyy pdf:nä kustantamon sivuilta.

Esittelen lyhyesti Meillassoux’n kirjan, koska se määritteli nykyajattelun ongelman upeasti ja antoi lähtösignaalin spekulatiiviselle realismille.


Après la finitude

Esipuheen teokseen on kirjoittanut Meillassoux’n opettaja Alain Badiou. Kun kirja käännettiin englanniksi, takakanteen hankittiin ylistävät sitaatit Slavoj Zizekiltä ja Bruno Latourilta. Kirja on filosofian klassikkoargumenttien all-stars. Meillassoux esimerkiksi puolustaa matematiikan avulla perinteistä jaottelua primaari- ja sekundaarikvaliteetteihin, ottaa kantaa Descartesin ontologiseen Jumalan olemassaolon todistukseen ja Kantin hyökkäykseen sitä vastaan, briljeeraa modaalitermeillä ja yrittää kaataa arkkifossiilin käsitteellään koko transsendentaalifilosofian. Viime vuosisatojen klassikoita ammutaan yksinkertaisilla ja viattomilla kysymyksillä: jos transsendentaalinen subjekti muodostaa tiedon ehdot, niin mitkä ovat itse transsendentaalisen subjektin ehdot? Tiiviin argumentoinnin nivoo yhteen harvinaisen selkeä ja koherentti tyyli, jota on helppo lukea ilman minkäänlaista ”vihkiytyneisyyttä” esimerkiksi badioulaisen ajattelun termeihin, lukuun ottamatta kirjan loppupuolen pieniä joukko-oppia käsitteleviä osuuksia.

Meillassoux’n pääväite on, että jos Hume herätti Kantin dogmaattisesta horroksesta, niin viimeisen 230 vuoden ajan me olemme olleet kantilaisessa horroksessa. Moni filosofiassa edelleen ”radikaalilta” tuntuva asia jää kantilaisen horroksen vällyihin. Horrosta voisi kutsua korrelationismiksi, koska Kantin jälkeen filosofian mielenkiinto on ollut ajattelun ja ajattelun kohteen välisessä korrelaatiossa.

AJATELTU <— korrelaatti —> AJATTELU

esimerkiksi

OBJEKTI <— suhde —> SUBJEKTI

Ennen Kantia filosofit olivat kiinnostuneita substanssin kysymyksestä: mikä on absoluutti, onko ainetta, ovatko havaittavat yksilöoliot substansseja. Kantin jälkeen filosofit ovat olleet kiinnostuneita oikean korrelaatin valinnasta: havainto-havaittava kohde, kieli-referentti, ihminen-oleminen jne.

Meillassoux ei ole erityisen kiinnostunut objekteista, mutta hänen termeillään voisi sanoa, että objektiorientoitunut ontologia on kiinnostunut objektien välisistä suhteista myös ilman ihmistä.

OBJEKTI <—> OBJEKTI <—> OBJEKTI <—> SUBJEKTI=OBJEKTI <—> OBJEKTI

***

Kantin jälkeen ”asioiden itsensä” ajattelusta tuli mahdotonta. Kantilaisten mukaan emme voi saada tietoa siitä, millainen maailma olisi ilman ajattelua, koska

  1. jokaiseen ajattelun kohteeseen liittyy välttämättä ajatteleva subjekti (korrelationistinen kehä) ja koska
  2. subjekti edellyttää aina objektin ja objekti edellyttää aina subjektin (korrelationistin kaksoisaskel).

Kant katsoi osoittaneensa, että maailmaa koskeva tietomme on aina subjektiivisuuden välittämää. Tietomme voi koskea vain meille ilmenevää maailmaa, ja ”oleva sinänsä” jää tiedon ulkopuolelle. Sitä on mahdollista vain ajatella.

Kerrataan: kantilaisuuden kehitys on

  1. fenomenologisen tietoisuuden filosofian (Husserl, Heidegger, Merleau-Ponty)
  2. jälkistrukturalismin (Foucault, Derrida, Butler)
  3. analyyttisen kielifilosofian (Wittgenstein)

kautta johtanut siihen, että olevaa itsessään ei ole mahdollista edes ajatella. Koska ajattelumme on täysin tietoisuuden rakenteiden (tai kielen tai Daseinin eksistentiaalien tai historiallisen a priorin tai merkkien tai ”erojen leikin” tai heteroseksuaalisen matriisin) välittämää, ajatus asioiden itsensä ajattelusta tuntuu nykyään naivilta.

Ajattelun päätehtäväksi on tullut ajattelun rajojen osoittaminen, mikä huipentuu postmodernissa. Postmodernin pääpointtina tuntuu olevan sen sanominen, miten kaikki ajattelu ja toiminta on loputtomasti välittynyttä ja sitä kautta helposti paradoksaalista, illusorista, vaikeaa, pettävää tai mahdotonta. Kaikki ajattelun muodot ja diskurssit suodattuvat erilaisten merkkijärjestelmien läpi.

Tämän kantilaisuuden radikalisoimisen seurauksena filosofia on joutunut noloihin ongelmiin. Yhtäältä uskonnolliset fundamentalistit ja kreationistit saavat temmeltää vapaana, koska korrelationistit eivät pysty haastamaan heidän väitteidensä totuusarvoa. Kantilaisuus tekee tilaa uskolle. Toisaalta filosofia näyttäytyy epäuskottavana tieteen silmissä, koska korrelationismiin jumiutunut ajattelu suhteellistaa tieteellisen tutkimuksen tai päätyy kokonaan kieltämään tieteen tulokset.

Pistävimmillään ongelma ilmenee siinä, ettei filosofia suostu tai kykene käsittelemään esimerkiksi ihmistä edeltänyttä todellisuutta, johon Meillasoux viittaa arkkifossiilin käsitteellä.

Otetaan lyhyt draamallinen ekskursio.

Fyysikko kysyy: ”Oliko maapallo olemassa ennen ihmistä, kyllä vai ei?”

Nykyaikainen filosofi vastaa: ”No, jos otamme huomioon täälläolon eksistentiaalisen olemissuhteen ja historiallisen aprioriskeeman sekä länsimaisen metafysiikan tuottaman binaarisen oppositiojärjestelmän, emmekä unohda elämänmuotomme kielipeliä vallan muokkaaman diskurssikerrostuman heteroseksuaalisessa matriisissa, niin voimme sanoa nykyisyyden perspektiivistä käsin, että tieteessä vallitseva hegemonia on tuota mieltä, mutta on kuitenkin muistettava, että kaikki tieteellinen tietomme on historiallis-paikallisesti suodattunutta eikä liity luontoon sinänsä, vaan kertoo aikamme valtaverkoston mikrodispositiivien kontingentista konvergenssista…”

***

Meillassoux jakaa korrelationistisen ajattelun kahteen lajiin. Heikot korrelationistit kieltävät tiedon kokemuksen tuonpuoleisesta mutta samalla pitävät kiinni siitä, että siellä on jotain ja sitä jotain on mahdollista ajatella; se, mikä ylittää aistimellisuuden, on ajateltavissa. Kant on tällainen ajattelija. Vahvat korrelationistit, kuten Hegel, Heidegger ja Wittgenstein, ajavat olion sinänsä haamun kokonaan pois mutta absolutisoivat korrelaatin itsessään. Filosofian kohteeksi tulee korrelaatti eli se suhde, joka meillä on olioon sinänsä, mutta ilman oliota sinänsä. Kuten Hegel sanoo: tapahtumissa vain paljastuu totuus oman kokemuksemme muodoista. Mitään inhimillisen tietoisuuden ulkopuolista ei enää ole.

Meillassoux’n mukaan ”metafysiikan loppu tarkoittaa uskonnon paluuta” ja ”moderni ei tarkoita maallistumista vaan ihmisen täydellistä uskonnollistamista”. Kristinuskon rationalistinen metafysiikka on kyllä hävinnyt, mutta sen myötä järki on joutunut minkä tahansa teologian (jopa ateologian) juoksupojaksi. Tämän sijaan pitäisi kehittää ajattelua, joka kykenee arvostelemaan sekä ideologista dogmatismia että skeptistä fanatismia

Korrelationismin ongelma ei rajoitu ihmiskeskeisyyteen. Kyse on yleisestä suhdekeskeisyydestä: olioita ajatellaan vain suhteidensa kautta, ja yhdelle suhteelle eli ajattelun ja olemisen suhteelle annetaan etusija. Harva filosofi on yrittänyt ajatella, mitä tapahtuu kun liekki kohtaa puuvillan ilman ihmisen tietoisuutta.

Teksti perustuu vuoden 2010 spekulatiivinen realismi -lukuseminaarin alustukseen. Silloisista kommenteista kiitos KK:lle.

Mainokset

One thought on “Johdatus spekulatiiviseen realismiin

  1. Päivitysilmoitus: Spekulatiivisesta realismista | Savagism and Civilization

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s