Kapitalismi

Alan viimein väsätä gradua. Maisteriohjelma on kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuus, pääaine filosofia. Aiheena on kapitalismin käsite Deleuzen ja Guattarin Marx-tulkinnassa. Laitan alustavan ideapaperin tännekin, jos jotakuta kiinnostaa kommentoida.


Johdanto

Neuvostoliiton hajoamisen ja Berliinin muurin murtumisen jälkeen kapitalismin käsite päätyi epäsuosioon. Lehdistössä ja poliitikkojen kannanotoissa puhuttiin neutraalisti ”taloudesta”, korkeintaan ”markkinataloudesta”, ikään kuin kyseessä olisi luonnollinen ja itsestään selvä asia eikä keskeinen yhteiskunnallinen ja historiallinen käsite, jota kannattaisi analysoida. Vuonna 2008 puhjennut talouskriisi toi kapitalismin käsitteen takaisin julkiseen keskusteluun. Talouskriisin jälkeen kapitalismista ovat puhuneet niin Le monde kuin Financial Timeskin.

Epäselväksi kuitenkin jää, mitä kapitalismilla tarkoitetaan. Onko se sama asia kuin markkinatalous tai pelkkä ”talous”? Yhteiskunta tavataan jakaa kolmeen sektoriin: yritystoimintaan, valtioon sekä kansalaisyhteiskuntaan. Mihin sektoriin kapitalismi sijoittuu? Vai leikkaako kapitalismi jokaisen sektorin läpi? Muodostaako se taustajärjestelmän, joka sääntelee koko yhteiskunnan jakautumista?

Tutkimuskohteeni on kapitalismin käsite. Lähestyn sitä Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin Marx-tulkinnan avulla, joka on ajankohtainen kolmesta syystä. Ensiksi siinä päivitetään Marxin Pääomassa esittämä kapitalismianalyysi tietoteollisuuden aikakaudelle, jolloin talous perustuu väestön moninaisiin identiteetteihin ja haluihin sekä maailmanlaajuisiin finanssimarkkinoihin.

Toiseksi Deleuze ja Guattari ymmärtävät kapitalismin yhteiskuntamuodoksi, joka elää ristiriitaisten liikkeiden, konfliktien ja jakautumisen kautta tapahtuvasta muutoksesta. Deleuzen ja Guattarin Marx-tulkinta esittää siis näkökulman, jonka kautta on mahdollista ymmärtää kapitalistisen yhteiskunnan jatkuvaa muutosta: loputtomia talouskriisejä, jatkuvia organisaatiouudistuksia, yhä aggressiivisempaa brändimarkkinointia ja niin edelleen.

Kolmanneksi tämä Marx-tulkinta on toiminut yhtenä viitekehyksenä 1990-luvulla heränneelle tietotalous- ja prekariaattikeskustelulle sekä tietyille yhteiskunnallisille liikkeille, jotka ovat syntyneet työelämän ja talouden muutoksen tuottamien ilmiöiden ympärille. Suomalaisista liikkeistä Deleuzeen ja Guattariin pohjautuvaa kapitalismianalyysia on soveltanut esimerkiksi EuroMayDay-mielenosoituksia järjestänyt ja perustuloa vaatinut Prekariaatti.org-liike sekä siirtolaispoliittinen Vapaa liikkuvuus. Deleuzen ja Guattarin kapitalismikäsitys näkyy muutenkin radikaalista vasemmistosta ja autonomisista liikkeistä käytävässä keskustelussa niin Suomessa kuin muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa.


Mitä kapitalismi on?

Deleuze ja Guattari esittävät Marx-tulkintansa teoksissa Anti-Oidipus (1972) ja Mille plateaux (1980). Yhdessä teokset muodostavat kokonaisuuden, jota Deleuze ja Guattari kutsuvat nimellä ”kapitalismi ja skitsofrenia”. Heidän mukaansa kapitalismi on sisäisesti skitsofreenista (kreik. skhizein, ”jakaa” tai ”halkaista”), koska kapitalistisessa yhteiskuntajärjestelmässä pääoma purkaa itsensä rajat mutta asettaa ne aina uudelleen eri tasolla. Kapitalismi on yhteiskuntajärjestelmä, joka on jatkuvassa ristiriidassa itsensä kanssa ja elää tästä ristiriidasta. Kun aikaisemmat yhteiskuntamuodot perustuivat alueeseen (esim. heimoyhteiskunnat) tai auktoriteettiin (esim. keisarilliset tai uskonnolliset imperiumit), niin kapitalistinen yhteiskunta perustuu vapautuksen ja kiinnioton kaksoisliikkeeseen: kapitalismi rikkoo rajoja ja vetää rajoja, laittaa yhteiskunnallisia virtoja liikkeeseen ja pysäyttää niitä. Se on perustavasti jakautunut ja jakautumiseen perustuva järjestelmä.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Kapitalismi pistää koko yhteiskunnan liikkeeseen, hajottaa kaiken vanhan ja pyhän sekä vapauttaa yhteiskunnalliset virrat, kuten Marx ja Engels kirjoittavat Kommunistisessa manifestissa. Kapitalismi tuhoaa kirkon, maaorjuuden ja muut feodaaliset jäänteet, tai jos puhutaan 2000-luvusta, niin kapitalismi myllertää sekä kansallisvaltioiden rajoja että ydinperhettä ja seksuaalisia identiteettejä. Yhteiskunnallisten virtojen vapauttaminen kuitenkin uhkaa kapitalismia itseään: jos kapitalismi etenisi tarpeeksi pitkälle, ei jäisi jäljelle minkäänlaisia instituutioita, joita kapitalismi tarvitsee realisoituakseen. Siksi kapitalismi jatkuvasti vastustaa omaa vapauttavaa liikettään, joka työntää järjestelmää kohti sen rajoja. Kapitalismi yhtä aikaa sekä vapauttaa että alistaa. Jos kapitalismi ei ottaisi omaa vapauttavaa elementtiään kiinni, se ajautuisi tuhoon (koska vapaat ihmiset tulisivat toimeen ilman pääomaa ja palkkatyötä eli kapitalismin peruselementtejä – silloin ei tarvittaisi koko kapitalistista järjestelmää). Jos kapitalismissa taas ei olisi mitään vapauttavaa, se tukehtuisi (ei syntyisi uusia innovaatioita eikä talouskasvua, eivätkä työläiset suostuisi elämään järjestelmässä). Tämä on kapitalismin ongelma ja sen skitsofrenia.

Marx kirjoittaa samasta dynamiikasta Pääoman kolmannessa osassa: “Kapitalistinen tuotanto pyrkii alituisesti voittamaan nämä sisäiset rajansa, mutta se voittaa ne ainoastaan keinoin, jotka asettavat nämä rajat sen eteen uudestaan ja paljon suuremmassa mittakaavassa. Kapitalistisen tuotannon tosi raja on pääoma itse [–].” Deleuze ja Guattari kehittävät tätä näkemystä. Heidän projektissaan on siis kyse klassisesta kapitalismin sisäisten konfliktien ja liikkeiden tutkimuksesta, mutta tavalla, joka ottaa huomioon talouden muutoksen Marxin jälkeen, 1900-luvun luokkataistelujen historian, uusiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin liittyvän ajattelun sekä muun muassa Freudin, Nietzschen, Spinozan ja Kantin ajatteluun liittyvät nykykeskustelut.


Aineisto ja rajaus

Kysyn siis: mitä kapitalismi on? Mitä se on Marxille Deleuzen ja Guattarin mukaan ja mitä mieltä heidän kommentaattorinsa ovat tästä? Entä mitä merkitystä tämänkaltaisella kapitalismin analyysilla on nykyiselle poliittiselle filosofialle ja uusille yhteiskunnallisille liikkeille?

Ensisijaisena aineistona käytän Deleuzelta ja Guattarilta Anti-Oidipuksen lukuja 1 ja 3 ja Mille plateaux’n lukua 13 sekä Marxilta Pääoman ensimmäisen osan lukua 4 ja muutamia kohtia Pääoman kolmannesta osasta. Menen suoraan Deleuzen ja Guattarin esittämään tulkintaan ja joskin kommentoin kriittisesti sen väitettyjä uutuuksia ja poliittista soveltuvuutta, niin en aio puuttua kysymykseen siitä, esittävätkö Deleuze ja Guattari Marxin ajattelun ”oikein”. Olen kiinnostunut tiukasti vain siitä, miten he käyttävät Marxia, en siitä, onko heidän tulkintansa tarkka tai reilu Marxille. En siis tee Marx-tutkimusta. Näin saan pidettyä fokuksen Deleuzessa ja Guattarissa, nykyajassa ja kapitalismin muutoksesta käytävässä keskustelussa.

Tutkielman viitekehyksen kulmakivinä toimii kolme kommentaaria, jotka käsittelevät Deleuzen ja Guattarin Marx-suhdetta. Ensimmäinen kommentaari on tunnetun Deleuze-tutkija Manuel DeLandan artikkeli “Molar Entities and Molecular Populations in Human History” (2009). DeLanda esittää siinä, että 1) Marxin poliittinen taloustiede on ”konkurssissa”, 2) että “Marxin lumous” houkuttelee Deleuzen ja Guattarin olettamaan ”turhan molaarisen entiteetin nimeltä kapitalismi” ja 3) että Marxin huonon vaikutuksen vuoksi Deleuze ja Guattarin nojautuvat liiaksi periaatteisiin – kuten ”voiton suhdeluvun laskutendenssiin” – joihin ei DeLandan mukaan liity historiallista todistusaineistoa.

Toinen tärkeä kommentaari on Akseli Virtasen väitöskirja Biopoliittisen talouden kritiikki (2006), jossa tutkitaan “taloudellisen arvonmuodostuksen ja kapitalistisen tuotantotavan mutaatiota käsitteellisellä tasolla”. Kirja kokoaa yhteen ja referoi laajasti Deleuzen ja Guattarin Marxiin ja semiotiikkaan pohjautuvaa kapitalismianalyysia.

Kolmanneksi käyn keskustelua Eetu Virenin ja Jussi Vähämäen Perinnöttömien perinteen (2011) kanssa. Viren ja Vähämäki sanoutuvat irti marxismista ja muistuttavat, että Marx asetti tehtäväksi maailman muuttamisen. Deleuzessa ja Guattarissa kirjoittajia kiinnostaa “vallankumous molaarisia mausoleumeja ja muureja vastaan, heidän näkemyksensä kapitalismista virtojen ja venttiilien järjestelmänä”.


Rakenteesta

Gradussa on johdannon ja päätelmien lisäksi neljä päälukua. Luvut ryhmittyvät väljästi aikajärjestyksessä: 1) miten Deleuze ja Guattari tahoiltaan päätyvät lukemaan Marxia ja mikä on Marxin taustavaikutus heidän tuotannossaan eli metodiluku, 2) miten kapitalismi syntyy heidän mukaansa eli historialuku, 3) miten he käyttävät Marxia kapitalistisen nykyjärjestelmän analyysiin eli varsinainen kapitalismin käsite -luku ja 4) mitä filosofisia ja poliittisia seurauksia heidän hankkeellaan on ollut eli Deleuzeen ja Guattariin pohjautuva nykykeskustelu -luku.

Ensiksi on siis ”skolaarinen” kysymys. Sen tarkoituksena on selvittää lyhyesti Deleuzen ja Guattarin keskeisten töiden Marx-kytköksiä (ensisijaisesti kuitenkin filosofisesti, ei niinkään aatehistoriallisesti). Deleuze ja Guattari tapasivat vuonna 1969, jota ennen kumpikin oli tutustunut Marxiin omista lähtökohdistaan. Niinpä vuoden 1968 väitöskirjassaan Différence et répétition Deleuze lukee Marxia strukturalismista käsin, kun taas Guattari sovelsi Marxia poliittisessa aktivismissaan ja psykoanalyysin kritiikissään. Pyrin tekstejä vertailemalle osoittamaan esimerkiksi, että Anti-Oidipuksen keskeinen kolmijako tuotantoon, jakeluun ja kulutukseen on peräisin Marxin Grundrissestä ja että Anti-Oidipuksen rakenne on muotoiltu Marxin ja Engelsin yhteisen tuotannon mukaan.

Toinen luku käsittelee kapitalismin historiallista syntyprosessia Deleuzen ja Guattarin Marx- ja Braudel-tulkintojen pohjalta. Esittelen lyhyesti Deleuze ja Guattarin teorian yhteiskunnallisista muodostelmista. Sen jälkeen käyn läpi kysymystä siitä, miksi kapitalismi syntyi lännessä 1500-luvulla eikä esimerkiksi Kiinassa tai Roomassa ja miten se kehittyi valtion ja kaupungin välisestä dynamiikasta. Deleuzen ja Guattarin mukaan oleellisin asia kapitalismin historiassa on vapaan rahan ja vapaan työvoiman satunnainen kohtaaminen.

Kolmas pääluku käsittelee gradun pääongelmaa eli kysymystä Marxin kapitalismin käsitteen filosofisesta tulkinnasta. Esitän, että tämän käsitteen tärkein komponentti on Marxin löytämä pääoman yleinen kaava (R – T – R’), jonka voi kytkeä Deleuzen ja Guattarin diagrammin käsitteeseen. Kapitalismi on järjestelmä, joka pyrkii toteuttamaan pääoman kaavaa, mutta koska kaava on muodollinen – se edellyttää vain, että pääoman arvo lisääntyy – niin se voi toteutua hyvin erilaisissa konkreettisissa yhteiskunnissa. Siksi kapitalismi voi saada erilaisia konkreettisia muotoja pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta autoritaariseen Kiinaan. Kapitalismin ilmentymiä yhdistää historiallisesti syntynyt pääoman abstrakti kaava, mutta ilmentymät muodostavat moninaisen, monimutkaisen ja jakautuneen (skitsofreenisen) koneiston.

Neljännessä pääluvussa aion hyvin lyhyesti nostaa esille Deleuzen ja Guattarin Marx-tulkintaan pohjautuvia nykyaikaisen kapitalismin analyysille ajankohtaisia teemoja, kuten keskustelut subjektiivisuudesta, ekologiasta, prekarisaatiosta ja kontrolliyhteiskunnasta. Viittaan myös Deleuzen ja Guattarin Marx-tulkinnan merkitykseen tietyille yhteiskunnallisille liikkeille. Esitän, että Michael Hardtin ja Antonio Negrin globalisaatiokriittisen liikkeen piirissä paljon keskusteltu Imperiumi-teesi (Empire, 2000) on pääpiirteissään löydettävissä jo kahdesta Mille plateaux’n luvusta ja että Deleuzen ja Guattarin teksteissä esitetty kapitalismianalyysi ja poliittinen strategia ovat vaikuttaneet 2000-luvun suomalaisiin autonomisiin liikkeisiin, kuten EuroMayDay-mielenosoituksiin, perustulokeskusteluun, vasemmiston sisäiseen kritiikkiin ja siirtolaisaktivismiin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s