Gilles Deleuze: Esipuhe Eroon ja toistoon (eli filosofia scifinä ja dekkarina)

Kirjan heikkoudet vastaavat usein tyhjiä aikomuksia, joita ei osattu toteuttaa. Niinpä aikomuksen julistus todistaa todellisesta vaatimattomuudesta suhteessa ideaaliseen kirjaan. Usein sanotaan, että esipuheet tulisi lukea vasta lopuksi. Kääntäen voidaan sanoa, että johtopäätökset tulisi lukea ensimmäisenä. Tämä pitää paikkaansa kirjastani, jonka johtopäätös saattaisi tehdä alkupuolen lukemisesta joutavaa.

Käsiteltävä aihe on nyt selvästi ilmassa. Merkkejä tästä voi nostaa esiin: Heideggerin yhä vahvemmin korostunut suuntautuminen ontologisen eron filosofiaan; strukturalistinen projekti, joka perustuu differentiaalisten merkkien jakaumaan tilassa, jossa ne ovat rinnan; nykyinen romaanitaide, joka pyörii eron ja toiston ympärillä niin abstrakteimmissa pohdinnoissaan kuin käytännön tekniikoissaan; kaikenlaisilla aloilla löydetään toistolle ominainen vaikutusvoima, joka kuuluu yhtä lailla tiedostamattomaan, kieleen ja taiteeseen. Nämä merkit voisi lukea yleistetyn antihegeliläisyyden ansioksi: ero ja toisto ovat korvanneet identtisen ja negatiivisen, identiteetin ja ristiriidan. Ero nimittäin viittaa negatiiviseen ja päätyy ristiriitaan vain siinä määrin kuin se alistetaan identiteetille. Käsitettiin identiteetin ensisijaisuus miten tahansa, se määrittää representaation maailmaa. Mutta moderni ajattelu syntyy representaation epäonnistumisesta, identiteettien häviämisestä ja identtisen representaation alla toimivien voimien löytymisestä. Moderni maailma on simulakrumien maailma. Tässä maailmassa ihminen ei ole jäänyt henkiin Jumalan kuoltua, eikä subjektin identiteetti substanssin identiteetin kadottua. Kaikki identiteetit ovat vain simuloituja, tuotettuja niitä syvemmän eron ja toiston leikin optisena ”efektinä”. Haluamme ajatella eroa itsessään ja eroavan suhdetta eroavaan riippumatta representaation muodoista, jotka palauttavat ne samuuteen ja pakottavat ne kulkemaan negatiivisen kautta.

Modernissa elämässä kohtaamme mitä mekaanisimpia ja stereotyyppisimpiä toistoja sisällämme ja ulkopuolellamme ja uutamme niistä lakkaamatta pieniä eroja, variaatioita ja muunnelmia. Kääntäen: eron jatkuvan siirtymisen elävöittämät salaiset, naamioidut ja kätketyt toistot elvyttävät paljaita, mekaanisia ja stereotyyppisiä toistoja sisällämme ja ulkopuolellamme. Simulakrumissa toisto koskee valmiiksi toistoja ja ero eroja. Juuri toistot toistuvat ja erottaja eriytyy. Elämän tehtävä on saada kaikki nämä toistot yhdessä tilaan, johon ero levittäytyy. Tämä kirja on syntynyt kahdesta tutkimussuunnasta. Ensimmäinen koskee eron käsitettä, johon ei kuulu negaatiota juuri sen vuoksi, että jos sitä ei alistettaisi identtiselle, ero ei päätyisi tai ”sen ei tarvitsisi päätyä” vastakkaisuuteen ja ristiriitaan saakka. Toinen tutkimussuunta koskee toiston käsitettä, jossa fyysisten, mekaanisten tai paljaiden toistojen (saman toistaminen) peruste löytyy kätketyn toiston syvemmistä rakenteista, toiston, jossa ”differentiaali” naamioituu ja vaihtaa paikkaa. Tutkimussuunnat yhdistyivät spontaanisti, koska nämä puhtaan eron ja monimutkaisen toiston käsitteet tuntuivat joka kerta liittyvän toisiinsa ja sekoittuvan. Eron jatkuvalla hajaantumisella ja karkaamisella on toiston piirissä tarkkoina vastineinaan siirtyminen ja naamioituminen.

Identtisyydestä vapautettujen ja negatiivisesta itsenäistyneiden puhtaiden erojen esiin manaamisessa on tietysti vaaransa. Suurin vaara on langeta kaunosielun esityksiin: on vain yhteen soviteltavia ja toisiinsa liitettäviä eroja, kaukana ovat veriset kamppailut. Kaunosielu sanoo: olemme erilaisia, mutta emme vastakkain… Myös ongelman käsite, jonka katsomme liittyvän eron käsitteeseen, vaikuttaa ruokkivan kaunosieluisuutta: vain ongelmilla ja kysymyksillä on väliä… Uskomme kuitenkin, että kun ongelmat saavuttavat niille kuuluvan positiivisuuden asteen ja kun erosta tulee vastaavan affirmaation kohde, ne vapauttavat aggression ja valinnan voiman, joka tuhoaa kaunosielun, riistää siltä sen identiteetin ja murtaa sen hyvän tahdon. Problemaattinen ja differentiaalinen määrittävät kamppailuja, joihin nähden negatiivisen kamppailut ovat vain näennäisiä ja kaunosielun toiveet näennäiseen vangittuja mystifikaatioita. Simulakrumi ei ole kopio, vaan jotain, mikä kääntää nurin kaikki kopiot kääntämällä nurin myös mallit: jokainen ajatus muuttuu aggressioksi.

Filosofisen kirjan tulisi osaksi olla erityislaatuinen dekkari, osittain eräänlaista science fictionia. Dekkarilla tarkoitamme, että käsitteiden täytyy läheisyysalueineen puuttua asioihin ja ratkaista paikallinen tilanne. Käsitteet itse muuttuvat ongelmien myötä. Niillä on vaikutusvyöhykkeitä, joilla ne operoivat tietynlaisella ”julmuudella” ja suhteessa ”draamoihin”, kuten saamme nähdä. Niiden täytyy olla keskenään koherentteja, mutta tämä koherenssi ei voi tulla niistä itsestään. Niiden täytyy saada koherenssinsa muualta.

Tämä on empirismin salaisuus. Empirismi ei missään tapauksessa ole reaktio käsitteitä vastaan tai yksinkertainen vetoomus eletyn kokemuksen puolesta. Se päinvastoin ottaa tehtäväkseen mielipuolisimman käsitteiden luomisen, mitä ikinä on nähty tai kuultu. Empirismi on käsitteiden mystisismiä ja matematismia, mutta täsmälleen sellaista, joka pitää käsitettä kohtaamisen kohteena: tässä-ja-nyt tai pikemminkin Erewhon, josta syntyy ehtymättömästi aina uusia eri tavoin jakautuneita ”tässiä” ja ”nytejä”. Vain empiristi voisi sanoa: käsitteet ovat itse olioita, mutta olioita niiden vapaassa ja villissä tilassa ”antropologisten predikaattien” tuolla puolen. Valmistan, muokkaan ja puran käsitteitäni liikkuvasta horisontista, hajautetusta keskuksesta, aina niitä toistavasta ja erottavasta, siirtyneestä periferiasta käsin. Modernin filosofian tehtävänä on ylittää vastakkainasettelut ajallinen/ajaton, historiallinen/ikuinen ja partikulaari/universaali. Nietzscheä seuraamalla löydämme aikaa ja ikuisuutta syvemmältä epäajanmukaisuuden: filosofia ei ole historian filosofiaa eikä ikuisuuden filosofiaa, vaan epäajanmukaista, aina ja ainoastaan epäajanmukaista – toisin sanoen ”tätä aikaa vastaan ja – toivoakseni – tulevan ajan puolesta”.[1] Samuel Butleria seuraamalla löydämme Erewhonin, joka yhtä aikaa merkitsee alkuperäistä ”ei-missään” ja sijoiltaan mennyttä, naamioitua, muunneltua ja aina uudelleenluotua ”tässä-ja-nytiä”. Ei empiirisiä partikulaareja eikä abstrakteja universaaleja: hajonneen minän cogito. Uskomme maailmaan, jossa yksilöitymiset ovat persoonattomia ja singulaarisuudet esiyksilöllisiä: passiivin loistokkuus. Tästä science fiction -aspekti, joka väistämättä saa alkunsa Erewhonista. Tämän kirjan olisi siis pitänyt tuoda näkyviin sellaisen koherenssin ilmaantuminen joka ei ole sen enempää meidän, ihmiskunnan, Jumalan kuin maailmankaan. Tässä mielessä kirjan olisi pitänyt olla apokalyptinen (kolmas aika aikojen sarjassa).

Filosofisen kirjan tulisi olla science fictionia myös mielessä, jossa heikkoudet paljastuvat. Voiko kirjoittaa muuten kuin siitä, mitä ei tiedä tai minkä tietää huonosti? Poikkeuksetta juuri tällä alueella uskomme meillä ylipäänsä olevan jotakin sanottavaa. Kirjoitamme vain tietomme lakipisteessä, äärirajalla, joka erottaa tietomme tietämättömyydestämme ja muuttaa edellisen jälkimmäiseksi. Vain näin päädytään kirjoittamaan. Tietämättömyyden voi tyydyttää lykkäämällä kirjoittamista huomiseen – tai tekemällä siitä mahdotonta. Ehkä kirjoittamisen ja hiljaisuuden välinen suhde on paljon uhkaavampi kuin suhde, jonka on sanottu vallitsevan kirjoittamisen ja kuoleman välillä. Olen näin ollen valitettavan tietoinen, että olen puhunut tieteestä tavalla, joka ei ole tieteellinen.

On tulossa aika, jolloin tuskin on enää mahdollista kirjoittaa filosofista kirjaa kuin niin kauan aikaa on kirjoitettu: ”Ah! Se vanha tyyli…” Nietzsche aloitti uusien filosofisten ilmaisutapojen etsinnän, ja etsintää täytyy nyt jatkaa suhteessa tiettyjen muiden taiteiden, kuten teatterin ja elokuvan, uudistamiseen. Tässä yhteydessä voimme esittää kysymyksen filosofian historian käytöstä. Vaikuttaa siltä, että filosofian historian rooli on karkeasti verrattavissa kollaasin rooliin maalaustaiteessa. Filosofian historia on filosofian itsensä reproduktio. Filosofian historiassa kommentaarin tulisi toimia todellisena kaksoisolentona ja sen tulisi sisältää kaksoisolennolle ominaista maksimaalista muuntelua. (Voidaan kuvitella filosofisesti parrakas Hegel tai filosofisesti sileäksi ajeltu Marx samassa mielessä kuin viiksekäs Mona Lisa.) Pitäisi kyetä kertomaan todellisesta historiallisesta filosofian kirjasta kuin se olisi kuvitteellinen ja keksitty kirja. Kuten tiedämme, Borges referoi kuvitteellisia kirjoja taiturimaisesti. Hän menee kuitenkin vielä pitemmälle käsitellessään todellista kirjaa, esimerkiksi Don Quijotea, ikään kuin se olisi kuvitteellinen kirja, jonka on jäljentänyt kuvitteellinen kirjailija Pierre Ménard, jota Borges puolestaan pitää todellisena. Tällöin tarkimman ja tiukimman toiston korrelaattina on maksimaalinen ero (”Cervantesin ja Ménardin tekstit ovat sanallisesti identtisiä, mutta jälkimmäinen on lähes äärettömästi antoisampi…”[2]). Filosofian historian kommentaarien tulisi edustaa eräänlaista tekstin hidastusta, hyytymistä tai jähmettymistä: eikä vain tekstin, johon esittelyt viittaavat, vaan myös tekstin, johon ne sisällytetään. Niinpä kommentaareilla on kaksinainen olemassaolo ja ideaalisena vastinparinaan vanhan ja nykyisen tekstin puhdas toistaminen toisissaan. Minun onkin välillä täytynyt liittää omaan tekstiini historiallisia huomioita lähestyäkseni tätä kaksinaista olemassaoloa.[3]

”Avant-Propos”, Différence et répétition (1968)

Käännös PP

VIITTEET

[1] Nietzsche, Historian hyödystä ja haitasta elämälle.

[2] Borges, Ficciones.

[3] Käännösavusta kiitos SS & JT. Ilman kommentteja käännös olisi ollut välttävä – kommentoinnin jälkeen se on parempi kuin Deleuzen oma teksti.

Mainokset

3 thoughts on “Gilles Deleuze: Esipuhe Eroon ja toistoon (eli filosofia scifinä ja dekkarina)

  1. Päivitysilmoitus: Toioistoi « Alussa oli sana

  2. Hei! Kiitos tästä! Onko sinulle tietoa tuleeko Deleuzen väikkäriä suomeksi lähiaikoina?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s